Viime viikolla tuli taas mieleen miten haavoittuvainen on tämä nykyinen sysmeemi, kun kaikki toimii sähköllä. Asuimme  tiedotusvälineiden mukaan "Sähkökatastrofin alueella". Meillä oli sähköt poikki ensin 30 tuntia ja välipäivän jälkeen 12 tuntia. Joillakin tutuilla vielä pidempään.

Aamulla päivä käynnistyi puuhellalla keitetyllä kahvi- ja teevedellä. Lypsylehmien vuoksi vanhemmillani on agregaatti, sillä onhan lehmät saatava lypsettyä ja ruokittua. Kaikki tarvii sähköä: lypsykone, maidon jäähdytys, rehunosturi, vesipumppu.. Traktori käyttöinen sähköntekokone sai huristella pihan nurkalla oikein urakalla, yöksi se pysäytettiin ja aamulla kyllä huomasi viileän hiipineen sisälle. Pakkasta oli kuitenkin -15.

Agregaatilla toki saa sisällekki valot, veden ja sähköt yksinkertaisiin laitteisiin kuten hella. Hienommat laitteet ei epätasaista virtaa kestä. Patteriradiosta kuunneltiin miten tilanne kehittyi, koko meidän kunta oli ilman sähköjä samoin naapurikunta. Kukaan ei muistanut mitään vastaavaa tapahtuneen.

Meillä sähkön puute ei agregaatin vuoksi aiheuta katastrofia, mutta ilman sitä useampi karjatilallinen oli todella pulassa. Puhelimet ei myöskään toiminut, kun linkkitornit oli ilman sähköjä. Meiltä käytiin tarkistamassa naapurin mummon jaksamista, vietiin vettä ja keittoa. Onneksi monella on leivinuuni, sillä saa lämmitettyä ja ruokaakin kuumaksi. Kauppareissulla kaikilla oli oma kokemus kerrottavana, miten itse oli selvinnyt ilman sähköjä.

Vpk:laiset kävi meilläkin tarkistamassa, että tarviiko evakuoida ja heidän perässä kulkeneet lehtitoimittajat kävi tekemässä juttua, että miten pärjätään.

Puuhella, leivinuuni, otsalamppu, patteriradio, varulta talteen otettu vesi, kun sää on otollinen sähköjen katketa, täysi kännykän akku, ruokaa varastossa, agregaatti, naapuri apu.. niillä sähkökatkosta selvitään. Myös niistä tulevista.